Pojat leipoivat pullaa

Sateisena perjantai iltapaivana (12.10) pisti Liisa tohinaksi ja leipoi poikien kanssa pullaa. Pojat tekivat rusinapullat ja Liisa korvapuusteja. Eipa oltu tassa huushollissa vuosikausiin pullaa leivottukaan....ei sen jalkeen kun Hannu leipakoneen ostettuaan innostui muutaman kerran leipomaan korvapuusteja.

Pojat maiskuttavat tekeleitaan.....

Au-pairimme Liisa

Yleison pyynnosta pieni esittelykierros.


Au-pairimme Liisa (23v) on kotoisin Ylojarvelta, mutta asunut ja opiskellut viime vuodet Tampereella. Han valmistui tradenomiksi kesakuussa.




Liisa saapui 23.8 ja pojat tykastyivat Liisaan kovasti jo ensimmaisena tapaamispaivana. En olekkaan ennen nahnyt poikien kerjaavan ja kilpailevan huomiosta niin kuin mita he Liisaan tutustuessaan tekivat. Totuttelua helpotti se etta Liisa asuu meilla, joten pojat saivat reilusti tutustumisaikaa ennen kuin Minna meni toihin 3.9. Liisan isoveljella on kaksi pienta poikaa: Valtteri (2.5 v) ja Toomas (6kk) joten Liisalla oli hyva kasitys siita mita pienet pojat puuhaavat.


Hyvin tuntuvat kaikki parjaavan keskenaan. Liisalla oli jo valmiiksi tiedossa toisia suomalaisia au-paireja taalla Sydneyssa ja parin paivan aikaerosta toipumisen jalkeen alkoi sosiaalinen verkosto kehittya. Ovat porukalla tehneet jo useita viikonloppureissuja.

Kukkuu...tassa Noah (30.9)

30.9 jatkuu.....

Leikkipuiston jalkeen menimme hakemaan kalaa Fish Marketilta ja soimme sen viereisessa puistossa. Kala maistui kaikille leikkipuistossa temmeltamisen jalkeen. Vaikka paiva oli aurinkoinen niin tuuli oli viilea, joten varjossa sai vetaa pitkahihaista paalle.




Syonnin jalkeen pojat innostuivat taklaamaan isaa...vai toisinpain...

Lopussa kuitenkin tulivat auttavat kasiparit isan avuksi....

Gleben puistossa 30.9

Kavaisimme jalleen kerran vanhoilla kotikonnuilla, silla kyseinen leikkipuisto on kestosuosikki hiekkakaivureineen ja monine liukumakineen.


Pojat laskivat todella hienosti yhdessa makea. Otto huolehtii niin hienosti Noasta ja piti kiinni kadesta. Noah osaa laskea yksinaankin vallan hyvin ilman isoveljen turvaa. Silloin tosin mennaan yleensa mahallaan.

Noah ei viela ihan itse pysty kaivamaan, joten isan apu oli tarpeen.

Otto suoriutuu tyomaaurakasta vallan hyvin omin voimin.

Piia, Eemil ja Kalle

Hannun tyokaveri Kalle vaimonsa Piian ja poikansa Eemilin (4,5 kk) kanssa kavivat kylassa lauantaina 29.9. Olimme viimeksi nahneet Eemilin kesakuussa ihan pienena pirpanana joten kovasti oli poika kasvanut. Nauraa kujersi valloittavasti (kuulemma ensimmaista kertaa nain kovasti).

3s jakson viimeinen uimakoulukerta (22.9)

Uimakoulumme on Lane Covessa, vain 5 min ajomatkan paassa meilta. Kavellenkin olisi paassyt n 20 minuutissa mutta koska "oppitunti" alkoi jo klo 8 kerkesimme sinne juuri ja juuri autoillen. Yleensa Noan joutui herattamaan aamulla, koska olisi normaalisti nukkunut 7.30 - 8 saakka, jotta kerkesi syoda puuron.



Noalla oli 10 kerran jakson puolessa valissa muutama kerta jolloin ei ollut mukavaa. Lopussa kuitenkin jo naurattikin valilla.





Otosta kehittyi alku-ujouden jalkeen varsinainen vesipeto. Mielipuuhaa oli kun sai altaan reunalta juosta pitkin kelluntamattoa ja hypata isan kiinniotettavaksi. Valitettavasti liipaisinsormeni oli liian hidas ja aina jai kuva saamatta.

Vuoden viimeisin jakso alkaa jalleen 20.10 (onneksi saimme klo 9 oppitunnit) ja silloin olisi Otolla ensi kertaa altaassa olo ilman vanhempaa. Se ei taida ujolle pojalle olla kovin helppoa ainakaan ensimmaisilla kerroilla. Toivottavasti isan kannustus altaan reunalla riittaa paasemaan pahimman alkukankeuden ohi.